...että mitä olen parilla reissulla jo oppinut?

Matkajärjestelyistä yleensä Varusteista Terveysasioista Vakuutuksista Vastuullisuudesta Asenteesta On hyvä, että on päämäärä - tulee lähdettyä liikkeelle. Mutta päämäärääkin tärkeämpää on tehty matka.

Matkajärjestelyistä yleensä

• Valmismatka sopii ehkä parhaiten, jos lähdet kaukaiseen kohteeseen ensimmäistä kertaa tai yksin. Valmismatkalla yksinäiseltäkin matkaajalta orpo olo katoaa ja matkatoverit luultavasti ovat mukavia persoonia. Lisäksi jos sinulla on käytettävissäsi enemmän rahaa kuin aikaa, valmispaketti puoltaa paikkaansa. Asoiden junailu omin päin kohdemaassa on tietysti edullisempaa, mutta on vie oman aikansa. Sinua informoidaan etukäteen pikkutarkasti tarvittavista toimenpiteistä, passeista, rokotuksista, jne. Matkanjärjestäjä voi hankkia ryhmälle viisumit valmiiksi. Omaksi velvollisuudeksesi jää sitten vain laskun maksu ja oikeiden kamojen kanssa lentokentälle ilmaantuminen lähtöpäivänä. Valmisreissulla ei tarvitse kantaa huolta kuljetuksista, laskeskella soveltuvien tippien suuruutta, etsiskellä oikeaa paikkaa tms., koska opas huolehtii sellaisista. Hän paimentaa opastettaviaan kuin lammaskatrasta. Tosin hän myös osaa kertoa nähtävyyksistä paljon sellaista asiaa joka ei omatoimimatkalaiselle opaskirjasta tai yhteisen kielen puuttuessa paikallisten kertomasta selviä. Tähän valmiiksi pureskeltuun ohjelmaan kätkeytyvät myös sen haittapuolet. Et tutustu kohdemaan kulttuuriin, ihmisiin ja tapoihin toimia. Saatat saada vääristyneen kuvan kohdemaasta koska asiat sujuvat pettävän sutjakkaasti. Vaellusmatkalla haittapuolena - jos sen sellaiseksi katsoo - on sama liiallisen helppouden tunne. Vaeltaminen on muutakin kuin itsensä siirtämistä paikasta toiseen. Itse pidän myös leirielämän rutiineista: teltan pystytys ja purku, ruoanlaitto ja sen sellaiset jäävät pois. Kaukomailla muutenkin suuri vatsanpurujen vaara kasvaa entisestään vaellusolosuhteissa valmiiksi järjestetyllä vaelluksella jolla mukana ovat omat kokitkin, koska ei itse voi kontrolloida ruoanlaittoa. Ruoka tehdään alkeellisissa olosuhteissa ja ruoanlaittohygienian kanssa voi olla vähän niin ja näin. Ja jos sairastut, matkaohjelmaa ei muuteta. Ei voi jäädä odottelemaan pariksi päiväksi vatsataudin talttumista, vaan matkaohjelma etenee kuin juna. Jos olet liian sairas osallistumaan ohjelmaan täysipainoisesti - no ei voi mitään. Valmismatka on tyyris, mutta todennäköisesti sinun ei tarvitse hankkia kaikkea mahdollista vaelluskamaa omaksesi, koska paikalliselta operaattorilta voi tulla lainaksi teltat, makuualustat ja ehkä otsalamputkin. Myöskään et tarvitse ruoanlaittotarpeistoa eikä tarvitse kantaa ruokia ja kamoja itse (tai järjestellä kantajia ja oppaita itse).
  
  Muutamia vaellusmatkoja järjestäviä suomalaisia matkatoimistoja ("valmiiksipureskelun aste" voi vaihdella):
  
  
  • Olympian Kaukoretket
  • Avara Maailma
  • Matkatoimisto Aventura
  • Peterpanmaailma - galleriasivuilla myös reissaajien upeita matkakuvia!
  • Scorza
  
  
  
• Omatoimimatkalla saa enemmän kohteen kulttuurista irti ja voi tutustua ihmisiinkin, kun ei kulje osana isoa laumaa. Omatoiminen matka sopii kun on hieman kokemusta kaukomailta ja sitten kun olet kyllästynyt valmiiksi järjestettyyn ja haluat määrätä itse mitä näet ja missä tahdissa. Joudut itse selvittelemään passi-, viisumi-, rokotus- yms. vaatimukset, sekä onkimaan tietoosi mahdolliset ylimääräiset lentokenttämaksut sun muut. Näiden selvittelyssä auttaa vaikkapa Lonely Planetien ja vastaavien tutkiminen. KTL:n nettisivuilta saat tietoa terveysasioista. Aloita valmistelut ajoissa. Passien, viisumien ja rokotuksien hankkimista ei kannata jättää viime tinkaan. Tässä on sitten huolellinen matkatoverin valinta paikallaan: aivan päinvastaiset persoonallisuudet voivat joutua pahaankin kahnaukseen ja hyvätkin ystävät taatusti löytävät toisistaan sanomista jos ja kun asiat eivät aina suju kuin tanssi. En ole itse resunnut missään kaukana aivan yksin (vielä ainakaan), joten yksin reissaajat taitavat olla ihan oma lukunsa. Kannattaa varautua pitkällä pinnalla ja ottaa mukaan vielä varapärekin, sillä asioiden järjestely on oma ohjelmanumeronsa. Valmiit varaukset ovat luultavasti kadonneet, luvattu taksi ei tulekaan, ja kun sinulle vakuutetaan "no problem", on todennäköistä, että juuri ongelmia on luvassa... toisaalta, "we have a problem, can not be done" voi tarkoittaa että puhuja ei vain viitsi... Juuri tässä kulttuurin tapoihin tutustumisesta on oma viehätyksensä. Jos lähdet vaellukselle itseksesi, joudut määräysten ja/tai turvallisuutesi takia melko varmasti palkkaamaan ainakin oppaan. Varmista että opas on luotettava ja osaa asiansa. Kantajien tarve on sitten omasta jaksamisesta ja tarvittavasta tavaramäärästä kiinni. Jaksaako kantaa ohuessa ilmassa täyttä rinkkaa telttoineen, ruokineen ja ruoanlaittovälineineen? Kannattaa huomata, että oppaat ja kantajat voivat odottaa sinun kokkaavan heille - itse kunkin osuus ja velvollisuudet kannattaa selvittää etukäteen, ja perusteellisesti ettei sitten olla koko revohka ymmällä vaelluksen jo alettua. Itse laitettu retkimuona maistuu, jos mahdollista, vieläkin paremmalta kuin valmiiksi pöytään kannettu, ja tiedät täsmälleen miten hyvin astiat on pesty ja miten aineksia on kohdeltu. Omatoimisella reissulla on paremmat mahdollisuudet muuttaa suunnitelmia. Jos joku paikka alkaakin kiinnostaa tai aiempi suunnitelma ei enää viehätä, voit helposti tehdä toisin, kunhan pidät mielessä milloin paluulentosi lähtee. Tärkein varusteesi omatoimimatkalla on avoin mieli.

Varusteista: ... ja vielä tämä, ja tämä ja...

Fakta: hienot ja kalliit varusteet eivät vie sinua vuorenhuipulle. Sen teet sinä itse, ja vain sinä itse. Jos et usko, kokeile: liikkuvatko Gore-Tex poposi itsekseen eteenpäin? Eivät? Et siis tarvitse viimeisimmän kiekauksen mukaisia pack-lite-gore-tex-windstopper-super-hyper -tekstiilejä, tai kaikkia ihme vimputtimia joita retkeilytarvikemyymälästä löytyy. Muutama tavara on elintärkeä, osa hi-tech vermeistä tekee elämän ehkä vähän mukavammaksi, ja osa hilavitkuttimista on kalliita leluja. Kivoja, mutta eivät lainkaan välttämättömiä. Katsele huviksesi vaikka kuvamateriaalia ensimmäisten todella korkeiden vuorten valloittajien tamineista. Ei käy kateeksi, ja silti niillä vermeillä on menty maailman korkeimmillekin vuorille.

Netistä löydät hurjan määrän varustelistoja eri tilanteisiin (törkkäät vain googleen hakusanoiksi gear list/checklist ja kohteesi). Niitä kriittisesti tutkailemalla ja yhdistelemällä, pudottaen turhat pois, saa hyvän avun tarvittavien tavaroiden pähkäilyssä. Listoja tutkiessa täytyy pitää pää kylmänä: kaikkea EI voi ottaa, sitäpaitsi joudut kanniskelemaan tavarapaljoutta ehkä itsekin. Varustemäärän ratkaisee tietenkin kohde ja aktiviteetti. Esimerkiksi Kilimanjaron vaellukselle tarvitaan kaikki helleasusta talvivaatteisiin, jossain muualla voit jättää helleasut pois, vaikkei niistä pakaasi paljon kevenekään... Lisäksi tavaran määrä kasvaa mitä omatoimisemmin vaeltaminen on tarkoitus järjestää, koska silloin tarvitaan majoitteet ja ruoanlaittovälineet omasta takaa. Sen verran kamoista, että osta hyvä kun kerran ostat. Osta tavaraa tärkeysjärjestyksessä: ensin välttämättömät, sitten niitä mukavuutta parantavia ja sitten kun et enää muita rahanreikiä keksi, alat vasta ostaa sitä kivaa hilavitkutin-osastoa. Köyhällähän ei ole varaa halpaan ja huonoon, koska sen lisäksi joutuu yleensä ostamaan sen kalliin ja hyvän. Ja jos et innostu vaeltamisesta, voi myydä laadukkaan tavaran pois - huonoa harva huolii käytettynä. Tutustu kamoihin ja opettele käyttämään niitä sujuvasti ennen vaellusta! Ei ole kiva alkaa ihmettelemään keittimen toimintaperiaatetta kun nälkä kiljuu jo suolissa (Nimim. "tuli vaan esimerkkinä mieleen").

Varustelistalinkkejä:

• Omat hankintani tähän mennessä
• Retkivarusteita talvikäyttöön
• Retkivarusteita kesäkäyttöön
• Talvivaelluksesta
• Eräretkivarusteet
• Vuoristovarustelista
• Talvivarustelista (rasti ruttuun -lista)
• Yleis varustelista (rasti ruttuun -lista)
• Pyöräretken varustelista (rasti ruttuun -lista)
• Kilimanjaro gear list
• Kilimanjaro gear - kuvina
• Bobbytours checklist

Muutama retkeilytarvikemyymälä ja kiipeilykamppeisiin erikoistunut puoti sekä makupala-linkit:

• Partiovaruste
• Partioaitta
• Summitsports
• Mountain shop
• Makupalat -linkkikokoelma: Retkeily, vaellus
• Makupalat -linkkikokoelma: "Extremet"

Terveysasioista

Selvitä tarvittavat rokotteet ja lääkitykset Kansanterveyslaitoksen sivuilta, lista on myös maittain. Muista sitten myös ottaa rokotuskorttisi mukaan. Itse olen siksi verran varman päälle laskeva, että retuutan mukanani melkoista lääkekaappia... tarvittavien lääkkeiden ja ensiapuvarusteiden hankinnassa auttaa apteekin henkilökuntakin, ja Yliopiston apteekki myy jopa valmiita matkapaketteja joiden laajuus riippuu reissun laadusta. Muista kuitenkin aina ottaa mukaan henkilökohtaiset lääkkeesi! Ei ole lainkaan pahitteeksi, jos voit vielä ottaa niiden reseptitkin (valokopioina) mukaan. Hommaa helpottaa kun laitat säännöllisesti otettavat lääkkeet annostelijaan valmiiksi. Minulla on aina mukana maitohappobakteerikapseleita herkän vatsan takia, silmätippoja koska tuuli kuivattaa vuorilla silmiä, Imodiumia äkkiripuliin, hiilitabletteja, antiseptisia pyyhkeitä, huulirasvaa ja aurinkosuojaa (total block), ja vastedes otan myös Osmosalia. Vuoristotautia tulee yleensä melkein kaikille sen verran, että mukaan myös riittävästi päänsärkylääkettä ja migreenialttiit ottakoot migreenilääkkeensä. Lisäksi olen pyytänyt lääkäriltä muutaman päivän antibioottikuurin järeää ja laajakirjoista antibioottia, siltä varalta että iskee joku ärhäkkä pöpö keskellä ei-mitään. Sellaisia ei tietenkään tulisi ihan kevyesti alkaa nauttia.

Vuoristotauti ansaitsee tutustumisen, mikäli olet lähdössä vuoristoon.

• Rakka.net vuoristotaudista
• Lääkintakapteeni vuoristotaudista
• Rakka. net akklimatisoitumisesta
• Vuoristotaudin oireilta välttyminen
• Englanniksi aiheesta
• High altitude medicine guide
• Merck manual AMS:sta
• Vuoristotautia vaarallisempi voi olla huippukuume! Veikka kertoo...
• Mikä on ilmakehän paine tavoitelemassasi korkeudessa? Syötä korkeus metreinä

Vakuutuksista

Kannattaa uhrata hetki matkavakuutuksen miettimiselle. Kaikenmoiset "extreme"-reissut ynnä harrasteet ja ylipäätään aurinkorannalla löhöämistä raisummat matkat ja harrasteet ovat tulleet yhä yleisemmiksi ja vakuutusyhtiöt ovat sisällyttäneet vakuutusehtoihinsa kaikkea jännää pikkupetiitillä kirjattua. Varmista vakuutusyhtiöltäsi ehdottomasti ennen lähtöä että olet matkan ajan vakuutuksen piirissä! Yleisiä poissuljettuja ovat vaarallisiksi luokitellut harrasteet kuten sukellus ja kaikenlainen kiipeily - tällaiseksi katsotaan yleisesti myös lumella/jäätiköllä taivallus (vaikkei kiipeiltäisikään) mikäli tarvitaan turvavälineitä. Rajoitteita saattaa olla myös vaelluksille asumattomien seutujen suhteen ulkomailla tai jotkut (välillä varsin yllättävätkin!) maat voivat löytyä vakuutusyhtiön sotariskimaista. Vakuutuksen rajoitteet voi olla mahdollista kiertää sisällyttämällä ne vakuutukseen lisämaksulla - tai sitten ei. Varmistu kuitenkin etukäteen, haaverin tapahduttua et voi enää asialle mitään!

Vastuullisuudesta - jaa mää vai?

Myönnetään. Kaikkein vastuullisin teko olisi pysyä kotona ja rajoittaa kulutusta, tai ainakin taittaa vain matkoja joihin omat lihasvoimat rittävät eikä pöräyttää jumbojetillä toiselle puolelle palloa. Mutta kun veri vetää matkaan kerran toisensa jälkeen, niin minkäs teet. Syyllisyys omasta hyvinvoinnista voi kuitenkin painaa aina väliin, varsinkin kun pääsee näkemään miten kurjasti asiat jossakin voivat olla. Kun välissä ei ole television kuvaputkea, kokemus on aika voimakas. Älä vaivu sääliin - ei se auta ketään, ei sitä jalatonta kerjääjää kadunvieressä eikä sinua itseäsi. Tee ennemmin jotain rakentavampaa. Mitä, sen saat luvan pähkäillä ihan itse. Kun lähdet jonnekin Elboniaan tai Himbustaniaan, matkustat todennäköisesti maissa joiden infrastruktuuri voi olla verraten kehittymätön ja jätehuollosta vastaavat luultavimmin maan kaksi kaatopaikkaa, nimittäin tien oikea ja vasen puoli. Älä sinä roskaa lisää. Mikäli vaellat luonnossa ja erityisesti mikäli vaellat korkealla vuoristossa, katso että et jätä roskiasi sinne. Tämän pitäisi olla itsestäänselvä asia, mutta kun ei tunnu olevan! Jotkut eivät vain tajua ettei äiti kulje aina perässä korjaamassa jälkiä. Joku viattoman tuntuinen savett-pyyhkeen muovi-alumiinikalvokääre ei luonnosta minnekään häviä. Jätökset maatuvat joskus, mutta edes wc-paperia ei korkeassa ilmanalassa liikuttaessa saisi jättää jälkeensä (selluloosa maatuu hitaasti ja vuoristossa kaikki on muutenkin hidasta), vaan sekin olisi hyvä polttaa. (Katso tosin ettet aiheuta ruohikkopaloa!) Ole erityisen varovainen ettet saastuta vesistöjä ja puroja - alajuoksulla ihnmiset ottavat niistä juomavetensä.

Asenteesta: suomalaista sisua

Niin kyllähän mäkin haluaisin jotain tollasta tehdä, mutta... syitä aina löytyy jotta haaveesta ei tarvitse tehdä toteuttamiskelpoista. Ne vain ovat useimmiten tekosyitä. Ihan tavalliset ihmiset pystyvät varsin epätavallisiin tekoihin, kunhan panevat toimeksi eivätkä jää sohvanmutkaan haaveilemaan, mutkuttelemaan ja sitkuttelemaan. Moni unelma, vaikkei olisikaan kyse Everestille kipuamisesta tai Etelänavalle pyrkimisestä, on niin suurisuuntainen että jo sen valtavuus voi lamauttaa. Asiaa kannattaa silloin tarkastella projektinäkökulmasta. Mitä haluat saavuttaa? Onko se kirkkaana mielessä? Sitten aletaan miettiä paljonko rahaa, aikaa ja erikoistaitojen opettelua siihen tarvitaan. Tavoite pilkotaan yhä pienempiin osatavoitteisiin jotka ovat jo mittakaavaltaan toteuttamiskelpoisia. Sitten aletaan toimeen. Säästetään rahaa tai keksitään miten sitä voi haalia kasaan entistä tehokkaammin, millaisella aikajänteellä päätavoitteesi voi olla toteutettavissa, miten omaa ajankäyttöä pitää muuttaa? Pitääkö kuntoa kohottaa tai opiskella jokin uusi taito? jne jne... Hiljaa mutta varmasti unelmasi - olipa se millainen hyvänsä - toteutuminen tulee lähemmäs. Siihen voi kulua vuosia tai jopa vuosikymmeniä, mutta älä luovuta. Pienet takaiskutkin kuuluvat asiaan. Tärkeää on silloin pitää mielessä alkuperäinen tavoite, miksi koko touhuun on ryhtynyt. Ja uskoa itseensä ja unelmaansa, joka muiden mielestä voi olla täysin mahdoton, no sinulle ainakin... näitä vähättelijöitä piisaa, ja silloin: pidä pääsi. Sinä pystyt siihen, ja vaikket lopulta pystyisikään, aiot ainakin yrittää tosissasi.

Tärkeää on ryhtyä toimeen ja vakaasti pyrkiä tavoitteeseensa. Eipä tarvitse sitten ikivanhana (sillä vanhanahan sinusta tulee teräsvaari tai -mummo joka peittoaa monet nuorempansa!) sanoa ettei tullut sitäkään yritetyksi vaikka aina halusin... Kannattaa myös perehtyä siihen miten muut ovat tavoitteisiinsa päässeet - ei se heiltäkään ole helposti käynyt.

Muutamia hyviä esimerkkejä miun maun mukkaan (naisnäkökulma korostuu) poimittuna tässä:

• Meidän suomalaisten ikioma tutkimusmatkaaja Veikka Gustafsson
• ... ja Patrick Degerman (kotisivut jo jonkin aikaa "not found", sorry!)
• Timo Polari kertoo ajatuksistaan
• Dominick Arduin
• Göran Kropp pakkasi kiipeilyvälineet mukaan, pyöräili Ruotsista Nepaliin, kiipesi Everestille ja pyöräili takaisin... huh!
• Ann Bancroft ja Liv Arnesen (Kirja: No Horizon is so Far)
• Catharine Hartley (Kirja: To the Poles without a beard)

Tina ja Thomas, 8000+ m. Kuva alkuperäisessä yhteydessään täällä.

Itseäni on viime aikoina innostanut ruotsalaisten Thomas ja Tina Sjögrenin tarina. Tina ja Thomas sanovat haastattelussaan (Ute Magasinet 4, 2003) etteivät olisi tehneet ensimmäistäkään matkaansa, mikäli olisivat uskoneet epäilijöitä.

Mikä on sinun unelmasi, sinun "Everestisi"?

Klikkaa itsesi Sjögrenien mounteverest.nettiin

jarna.sunell@mbnet.fi